Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on herättänyt huolta ja keskustelua viime vuosina. Valitettavaa on että tämän vuoden tapahtumat todennäköisesti jopa kärjistävät kehitystä: toisille vuosi on merkinnyt lomautuksia, jopa konkurssin uhkaa, toiset, usein jo valmiiksi hyvätuloiset siirtyneet etätöihin melko mutkatta. Jopa säästäneet rahaa kuten tilastot osoittavat.
Suomi ottaa nyt paljon velkaa, kuten koko muukin Euroopan Unioni. Mukana on tukia heikoimpaan asemaan joutuneille kuten toimeentulotuen varassa eläville. Mutta huomattava osa rahasta kuluu epidemian hoitoon. Velkaa ei voida myöskään ottaa loputtomasti.
Suomi on edelleen vauras maa ja velkakehityksestä huolimatta selviytyy perustehtävistään. Hyvinvointivaltiota ei olla romuttamassa. Pelkona on kuitenkin ”helpommin karsittavien”, ei lakisääteisten avustusten ja tukitoimien pieneminen.
Erityisen huolissaan on oltu kulttuurin ja urheilun parissa jotka ovat tänä vuonna kokeneet eräänlaisen tuplaiskun. Toisaalta tapahtuma-alan yleisötulot ovat kadonneet, toisaalta elintärkeään veikkausrahoitukseen tuli suuri lovi kun peliautomaatit suljettiin. Hallitus tuli tässä yksimielisesti apuun. Pidemmän päälle on kuitenkin selvää että Veikkauksen tuotot vähenevät merkittävästi. Uusi arpajaislaki tuo tullessaan muun muassa pakollisen tunnistautumisen rahapelaamiseen.
Tämä tarkoittaa että kansalaisyhteiskunnan rahoitusta on mietittävä uudelleen. Moni järjestöihminen toivoo budjettirahaan perustuvaa järjestelmää, mutta on muistettava että sekään ei ole ongelmaton. Veikkauksen pelituotot ovat olleet melko vakaita tai viime vuosina kasvavia, budjettirahoitus sen sijaan vaihtelee hallituksen ja suhdanteen mukaan.