Tuula Haataisen presidenttiehdokkuus

Kansanedustaja, valtiotieteen maisteri Tuula Haatainen valittiin SDP:n presidenttiehdokkaaksi puoluekokouksessa 2. syyskuuta 2017. Elokuun jäsenäänestyksessä hän keräsi 48,36% äänistä. Vastaehdokkaina olivat Maarit Feldt-Ranta (42,13%) ja Sirpa Paatero (8,64%).

Ennakkoarvailuissa todennäköisenä ehdokkaana oli pidetty Eero Heinäluomaa, joka tuolloin oli eduskunnan puhemies. Toinen paljon ennakkoon kannatusta kerännyt nimi oli Jutta Urpilainen, myöskin puolueen entinen puheenjohtaja. He molemmat kieltäytyvät ehdokkuudesta,samoin kuin muun muassa Erikki Liikanen.

Kampanjassa Tuula Haatainen korosti feminististä ulkopolitiikkaa ja monenkeskistä yhteistyötä jossa järjestöt kuten EU ja YK ovat keskeisessä roolissa. Vaalikampanjan slogan oli Sydäntä sanoa.

Suomen Presidentti: Tarpeellinen symboli vai turha instituutio?

Suomi on parlamentaarinen demokratia, ja hallitusmuodostus perustuu usein monipuoluehallituksiin, jotka yhdessä muodostavat hallituskoalition. Hallituspohja vaikuttaa päätöksentekoon ja poliittisten tavoitteiden asettamiseen. Suomen presidentti on maan valtionpäämies ja toimii erityisesti Suomen ulkopolitiikan edustajana. 

Suomen talous on viime vuosina kohdannut erilaisia haasteita työttömyyden, talouskasvun hidastumisen tai julkisen talouden paineiden kanssa. Omien ongelmien lisäksi suhteet naapurimaihin ja muihin globaaleihin toimijoihin ovat tärkeitä ja vaikuttavat maan turvallisuuteen ja talouteen. Myös kestävä kehitys ja ilmastonmuutos ovat Suomessakin merkittäviä huolenaiheita. 

Presidentin rooli on kuitenkin lähinnä seremoniallinen ja symbolinen, sillä Suomi noudattaa parlamentaarista hallitusjärjestelmää, jossa pääministeri ja hallitus ovat päävastuussa maan sisä- ja ulkopolitiikasta. Presidentin valtaoikeudet ovat rajalliset, ja merkittävimmät poliittiset päätökset tehdään edelleen parlamentissa ja hallituksessa.

Kulissien takana ja maailman näyttämöllä: Selvitys Suomen presidentin monipuolisesta työnkuvasta

Suomen presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla ja toimii kuusivuotisen virkakauden. Kotimaassa presidentin edustustehtävät liittyvät valtion ja sen kansalaisten juhla- ja suruhetkiin, sekä erilaisiin virallisiin tilaisuuksiin. Presidentti osallistuu esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin, valtiovierailujen vastaanottoihin ja erilaisiin kansallisiin tapahtumiin.

Ulkomailla presidentti edustaa Suomea valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen tapahtumissa. Hänellä on merkittävä rooli Suomen ulkopolitiikan edustajana, ja valtiovierailut ovat tärkeä osa presidentin tehtäviä. Presidentti voi myös osallistua rauhanvälitykseen ja konfliktien ratkaisemiseen kansainvälisellä tasolla sekä kansainvälisiin kokouksiin ja foorumeihin, joissa käsitellään globaaleja kysymyksiä.

Suomen presidentin tehtävät on määritelty perustuslaissa ja niihin kuuluvat:

  • Ulkopolitiikan edustaminen: Presidentti edustaa Suomea kansainvälisellä areenalla ja hoitaa valtiovierailuja sekä ylläpitää diplomaattisia suhteita muihin valtioihin.
  •  Lainsäädännön vahvistaminen: Presidentti vahvistaa eduskunnassa hyväksytyt lait ennen niiden astumista voimaan. Hänellä on oikeus palauttaa laki eduskunnalle uudelleen käsiteltäväksi, jos siihen löytyy perusteltu syy.
  •  Armo-oikeus: Presidentillä on oikeus myöntää armahduksia ja lieventää rangaistuksia.
  •  Puolustusvoimien ylipäällikkö: Presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö ja vastaa maan puolustuspolitiikasta yhdessä hallituksen kanssa.

Suomen presidentin valta ja tehtävät ovat verrattain rajoitetut verrattuna esimerkiksi presidenttivaltaisiin maihin. Suomen presidentti ei esimerkiksi muodosta hallitusta. 

Hallituksen muodostaminen kuuluu eduskunnan enemmistölle, ja yleensä eduskuntavaalien jälkeen puolueet neuvottelevat keskenään hallitusyhteistyöstä. Eduskunnan suurimman puolueen puheenjohtaja saa tehtäväkseen muodostaa hallituksen ja toimii pääministerinä. Presidentti ei johda päivittäisesti hallituksen toimintaa eikä ole mukana hallituksen päätöksenteossa.

Presidentti ei näin osallistu lakien valmisteluun tai säätämiseen. Tämä on eduskunnan tehtävä, ja presidentti ainoastaan vahvistaa eduskunnassa hyväksytyt lait ennen niiden astumista voimaan. Suomen rahapelimonopolin avaaminen ja uusien suomalaisten nettikasinoiden salliminen ei siis ole Niinistön tekosia. Eduskunta on itsenäinen lainsäädäntöelin, ja sen toimintaa ohjaa eduskunnan puhemies.

Vaikka presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, hän ei tee itsenäisiä päätöksiä sotilaallisista toimista. Sotilaalliset päätökset tehdään yhteistoiminnassa hallituksen ja puolustusvoimien johdon kanssa. Armahdusmahdollisuudesta huolimatta presidentti ei myöskään voi sekaantua oikeuslaitoksen päätöksiin tai oikeudenkäynteihin. Oikeuslaitos toimii itsenäisesti maamme lakien alaisuudessa.

Presidentin rooli ja toiminta: Kritiikkiä ja kannatusta

Kansan mielipiteet presidentin roolista ovat vaihtelevia. Jotkut arvostavat presidentin symbolista roolia yhdistäjänä ja kansallisen identiteetin vaalijana. Presidentin edustustehtävät kotimaassa ja ulkomailla nähdään tärkeinä maan maineen ja kansainvälisen aseman kannalta.

Toiset pitävät presidentin instituutiota tarpeettomana ja kalliina, koska presidentin toiminnan katsotaan olevan pääosin seremoniallista. On myös ihmisiä, jotka haluaisivat presidentin roolin olevan vahvempi ja hänen osallistuvan aktiivisemmin maan poliittiseen päätöksentekoon.

Presidentin valtaoikeuksista on käyty keskustelua Suomessa, ja on olemassa erilaisia näkemyksiä siitä, tulisiko presidentin valtaa laajentaa tai rajoittaa. Jotkut kannattavat presidentin roolin vahvistamista ja valtaoikeuksien lisäämistä esimerkiksi ulkopolitiikassa tai talousasioissa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että presidentin valtaa tulisi pitää nykyisellä tasolla tai jopa vähentää, jotta se ei häiritsisi parlamentaarista hallitusjärjestelmää.

Niin tai näin, presidentti edustaa koko maata ja sen kaikkia kansalaisia, mikä voi luoda tunnetta yhteisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta. 

Lisäksi presidentin puheet ja kannanotot voivat heijastaa maan yhteisiä arvoja ja tavoitteita sekä tuoda esille tärkeitä kysymyksiä ja haasteita. Presidentin esimerkki ja toiminta voivat myös inspiroida ja motivoida kansalaisia toimimaan yhteisen hyvän eteen.

On kuitenkin tärkeä huomata, että presidentin vaikutus kansalaisten asenteisiin on epäsuoraa eikä hänellä ole poliittista päätösvaltaa näiden asioiden suhteen. Arvot muodostuvat monista eri tekijöistä, kuten koulutuksesta, kulttuurista, yhteiskunnallisista olosuhteista ja mediaan vaikuttavista viesteistä.

Taloudelliset näkökulmat Suomen presidentin virka-asuntojen ylläpidossa ja presidentinvaalien järjestämisessä

Presidentinvaalien järjestämisestä vastaa Suomen vaaliviranomainen, joka huolehtii vaalien käytännön järjestelyistä ja äänestyksen toteuttamisesta. Vaaliviranomaiset toimivat yhteistyössä eri kuntien vaalilautakuntien kanssa, jotka vastaavat äänestyspaikkojen avaamisesta ja äänten laskemisesta.

Presidentinvaalien kustannukset vaihtelevat vaalien laajuuden ja ehdokasmäärän mukaan. Kustannuksiin vaikuttavat muun muassa vaalimainonta, vaalimateriaalin painatus, äänestyspaikkojen vuokraus ja henkilöstökulut. Lisäksi on otettava huomioon ehdokkaiden vaalikampanjoiden kustannukset. Vaalien kustannuksia seurataan tarkasti, ja ne ovat osa valtion budjettia.

Muitakin kustannuksia on. Presidentin edustustilojen (Presidentinlinna), virka-asunnon (Mäntyniemi) ja vapaa-ajan asunnon (Kultaranta) ylläpitokustannukset sisältävät muun muassa kiinteistön ylläpitoa, remontteja, siivousta, lämmitystä, henkilökunnan palkkaamista ja muita käytännön kuluja. Kiinteistöt ovat valtion omistamia ja niiden ylläpitoon ja ylläpitokuluihin käytetään varoja valtion budjetista. 

Lisäksi presidentin toiminnan ja edustustehtävien kustannukset, kuten matkakulut ja edustustilaisuuksien järjestäminen, ovat osa presidentin virallisia kuluja. Nämä kustannukset ovat myös osa valtion budjettia, ja niitä valvotaan huolellisesti taloudellisen vastuullisuuden varmistamiseksi.

Gallupit ja niiden ongelmat

Presidentivaaleissa ihmisten mielipidettä ryhdytään usein kyselemään jo vuosia etukäteen. Suomessa Sauli Niinistön seuraajaa vuonna 2024 on spekuloitu jo 2018 vaalien ratkeamisesta alkaen. Tässä vaiheessa veikkailuihin on kuitenkin parasta suhtautua lähinnä poliittisena viihteenä. Paljon ehtii tapahtua politiikassa ja myös potentiaalisten ehdokkaiden henkilökohtaisessa elämässä neljän vuoden aikana.

Selvää on kuitenkin että gallupit eivät pelkästään ennusta tulevaa, vaan myös vaikuttavat vaalien kulkuun. Ensinnäkin moni ehdokkuutta miettivä varmasti tutkii lukemia tarkkaan ehdokkuutta harkitessaan, ja samaa tehdään puoluetoimistoilla. Vuoden 2018 vaaleissa Sauli Niinistön jatkokausi näytti kyselyjen perusteella niin selvältä, että moni ns. kova nimi katsoi parhaaksi jättäytyä kisasta pois.

Toisekseen mielipidetiedustelut vaikuttavat äänestäjien käyttäytymiseen. Tunnettu ilmiö on että ääntä ei haluta heittää hukkaan, jolloin valinnat keskittyvät kärkiehdokkaisiin. Lisäksi ihmiset ovat mielellään voittavassa joukkueessa: usein hyvistä gallup-luvuista käynnistyy vyöryvä momentum joka kerää lumipallon lailla myös nukkuvia mukaansa.

Näin gallupeista tulee usein itseään toteuttavia. Tätä voi pitää harmillisena varsinkin pienempien puolueiden sekä hieman tuntemattomampien ehdokkaiden kannalta. Mielipidetiedustelut ja niistä uutisointi on myös mitä suurimmissa määrin politiikkaa. Prosentin nousu muuttuu otsikoissa vahvaksi nosteeksi, ja virhemarginaalit jäävät sivulauseisiin.

Vaikka vuoden 2018 presidentinvaaleissa kyselyt osoittautuivat melko tarkoitus, ei näin suinkaan ole ollut kaikissa Suomenkaan vaaleissa. Esimerkiksi perussuomalaisten vaalipäivän menestys on yllättänyt politiikan kommentaattorit jo useampaan kertaan. Jotkut ovat pyrkineet etsimään parempaa tietoa, niin sanottua joukkojen viisautta markkinoilta: Useat vedonvälittäjät ja vetopörssit tarjoavat mahdollisuuden lyödä vetoa ehdokkaista, ja myös myydä eli tarjota kertoimia.

Se että onko tämän tuottama informaatio yhtään parempaa on kiistanalaista. Lopulta vedonlyöjätkin usein turvautuvat kertoimia arvioidessaan galluppeihin

Avun tarve on suuri – hyvinvointivaltion on vastattava siihen

Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on herättänyt huolta ja keskustelua viime vuosina. Valitettavaa on että tämän vuoden tapahtumat todennäköisesti jopa kärjistävät kehitystä: toisille vuosi on merkinnyt lomautuksia, jopa konkurssin uhkaa, toiset, usein jo valmiiksi hyvätuloiset siirtyneet etätöihin melko mutkatta. Jopa säästäneet rahaa kuten tilastot osoittavat.

Suomi ottaa nyt paljon velkaa, kuten koko muukin Euroopan Unioni. Mukana on tukia heikoimpaan asemaan joutuneille kuten toimeentulotuen varassa eläville. Mutta huomattava osa rahasta kuluu epidemian hoitoon. Velkaa ei voida myöskään ottaa loputtomasti.

Suomi on edelleen vauras maa ja velkakehityksestä huolimatta selviytyy perustehtävistään. Hyvinvointivaltiota ei olla romuttamassa. Pelkona on kuitenkin ”helpommin karsittavien”, ei lakisääteisten avustusten ja tukitoimien pieneminen.

Erityisen huolissaan on oltu kulttuurin ja urheilun parissa jotka ovat tänä vuonna kokeneet eräänlaisen tuplaiskun. Toisaalta tapahtuma-alan yleisötulot ovat kadonneet, toisaalta elintärkeään veikkausrahoitukseen tuli suuri lovi kun peliautomaatit suljettiin. Hallitus tuli tässä yksimielisesti apuun. Pidemmän päälle on kuitenkin selvää että Veikkauksen tuotot vähenevät merkittävästi. Uusi arpajaislaki tuo tullessaan muun muassa pakollisen tunnistautumisen rahapelaamiseen.

Tämä tarkoittaa että kansalaisyhteiskunnan rahoitusta on mietittävä uudelleen. Moni järjestöihminen toivoo budjettirahaan perustuvaa järjestelmää, mutta on muistettava että sekään ei ole ongelmaton. Veikkauksen pelituotot ovat olleet melko vakaita tai viime vuosina kasvavia, budjettirahoitus sen sijaan vaihtelee hallituksen ja suhdanteen mukaan.

Suomen presidentinvaalit 2018

Suomen presidentinvaali järjestettiin edellisen kerran 28.1.2018, ja tulos selvisi ensimmäisellä kierroksella: Istuva presidentti Sauli Niinistö valittiin jatkokaudelle selkein lukemin. Valitsijayhdistys jonka ehdokas hän oli, keräsi peräti 62,6% äänistä.

Tulos ei ollut jättiyllätys, sillä Niinistö on nauttinut vahvaa kansansuosiota koko kautensa ajan. Vuoden 2012 vaaleissa mentiin vielä toiselle kierrokselle Vihreiden Pekka Haaviston kanssa, mutta lopulta voitto tuli silloinkin varsin selkein lukemin. (62,6%, eli täsmälleen sama prosentti kuin 1. kierroksella 2018.)

Ennakkoon vaaliasetelmat olivat siis hiukan vaisut. Saattaa olla että moni tehtävästä kiinnostunut jätti tällä kertaa osallistumatta kisaan juuri Niinistön ylivoimaisuuden vuoksi. Ehkä myös puolueet säästelivät kampanjaresursseja muun muassa seuraavana keväänä järjestettäviä eduskuntavaaleja silmällä pitäen.

Kuitenkin eduskuntapuolueet Kristillisdemokraatteja ja Sinistä tulevaisuutta lukuunottamatta asettivat ehdokkaan. (Kokoomuksella tosin teknisesti ei ollut puolueen ehdokasta sillä Niinistön takana oli valitsijayhdistys.)

Mukaan haastajiksi lähtivät (Ehdokasnumeron mukaisessa järjestyksessä):

Merja Kyllönen, Vasemmistoliitto. Teema rauha ja arjen hyvinvointi. Vasemmistoliitossa ei ollut tehtävään muita hakijoita.

Pekka Haavisto, Vihreät. 2018 oli Haaviston toinen presidenttiehdokkuus. Valittiin ehdokkaaksi yksimielisesti.

Matti Vanhanen, Keskusta. Myös Vanhanen oli toista kertaa ehdokkaana. (Edellisen kerran vuonna 2006). Keskustapolitiikoista Juha Sipiä, Olli Rehn sekä Annelli Jäätteenmäki olivat kieltäytyneet ehdokkuudesta.

Laura Huhtasaari, Perussuomalaiset. Pääteemana EU-kritiikki. Perussuomalainen puolue oli käynyt 2017 läpi myllerryksen jonka seurauksena mahdollisista ehdokkaista oli siirtynyt Sinisten riveihin.

Tuula Haatainen, SDP. Haataisen vaaliteemat olivat kestävä kehitys, naisten oikeudet ja eriarvoisuuden vähentäminen. Tuula Haatainen ilmoittikin olevansa Tarja Halosen linjan jatkaja. SDP:n muista kärkinimistä muun muassa Eero Heinäluoma ja Jutta Urpilainen olivat kieltäytyneet ehdokkuudesta. Haataisen vastaehdokkaina jäsenäänestyksessä olivat Maarit Feldt-Ranta ja Sirpa Paatero.

Paavo Väyrynen, valitsijayhdistys. Väyrynen oli ehdokkaana peräti neljättä kertaa. Aiemmin hän oli ollut Keskustapuolueen ehdokas vuosina 1988, 1994 ja 2012.

Nils Torvalds, RKP. Torvalds kannatti puolustusliitto Natoon liittymistä. Hänellä ei ollut puolueessa vastaehdokkaita.

Kristillisdemokraatit asettuivat puoluekokouksessaan Sauli Niinistön taakse, kuten myös Sinininen tulevaisuus.

Mielipidetiedustelut pysyivät koko kampanjan ajan melko vakaina ja pitivät vaalipäivänä varsin hyvin paikkansa.

Lopulliset tulokset olivat

  1. Sauli Niinistö, 62,6%
  2. Pekka Haavisto, 12.4%
  3. Laura Huhtasaari, 6,9%
  4. Paavo Väyrynen, 6,2%
  5. Matti Vanhanen, 4,1%
  6. Tuula Haatainen, 3,2%
  7. Merja Kyllönen, 3,0%
  8. Nils Torvalds, 1,5%

Äänestysaktiivisuus jäi kolmisen prosenttia vuotta 2012 alhaisemmaksi.

Vaalivideot

Tuula Haatainen vastaa videolla nuorten kysymyksiin. Allianssi ry.
Lapset kysyvät Tuula Haataiselta. Nelonen/Ruutu.fi
Feministinen ulkopolitiikka. Haastattelijana Annu Perälä, Turun Yliopisto