Valikko

Tuula Haatainen

Turvapaikkaa hakevat lapset tulisi nähdä ensisijaisesti lapsina eikä turvapaikanhakijoina

Vein tänään sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet Etelä-Karjalan maakuntamatkalla tutustumaan vastaanottokapasiteetiltaan Suomen suurimpaan Konnunsuon vastaanottokeskukseen. Vierailun aikana itse mietin erityisesti kohtaamieni alaikäisten turvapaikanhakijoiden tilannetta.

Ilman huoltajaa Suomeen tulevat alaikäiset ovat monella tavalla erittäin haastavassa tilanteessa. Heillä on usein takanaan vaikea ja vaarallinen pakomatka ilman aikuisten tukea ja turvaa. Monen mielessä on pelkoa ja epätietoisuutta muun perheen tilanteesta tai surua omaisten menettämisestä. Nämä lapset ja nuoret ovat erityisen suojelun tarpeessa ja meillä tulisi olla riittävästi resursseja ja osaamista heidän traumataustansa kohtaamisessa.

Tällä hetkellä alaikäisten turvapaikanhakijoiden tilanteessa on paljon parannettavaa ja kehitettävää. Suomeen saapumisen jälkeen lapsen ja nuoren tilanne jatkuu pitkään epävarmana ja haastavana.  Prosessiin kuuluu viranomaisten kuulustelut ja puhuttelut, joiden aikana pyritään selvittämään lapsen ja nuorten suojelun tarve. Lasten turvapaikkahakemukset tulee käsitellä kiireellisinä, mutta käsittelyajat voivat silti venyä pitkiksi. Turvapaikkapäätöksen odottaminen on lapselle ja nuorelle hyvin raskasta aikaa ja se saattaa vaikuttaa henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen, kun tulevaisuuden suunnitteleminen on vaikeaa.

Jokainen meistä ymmärtää, että kotoutuminen on helpompaa, kun koulu ja kaverit pysyvät samoina. Turvapaikkaprosessin aikana lapsia voidaan kuitenkin siirtää asuinyksikköjen välillä paikkakunnalta toiselle. Lasten siirtely yksiköiden välillä ei ole lasten oikeuksien mukaista, koska silloin lapsi revitään irti hänelle tutusta ja turvallisesta ympäristöstä ja sosiaalisesta verkostosta.

Turvapaikkaa hakevat lapset tulisi nähdä ensisijaisesti lapsina eikä turvapaikanhakijoina. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa oman perheensä kanssa, se myös takaa paremman kotoutumisen, kun lapsi voi olla yhdessä oman perheensä kanssa. Kielteiset perheenyhdistämispäätökset aiheuttavat henkisiä romahduksia lapsille, he ovat odottaneet näkevänsä oman perheensä ja sitten tulee tieto, ettei perhe pääsekään Suomeen. Nykyinen hyvin kielteinen perheenyhdistämislinjaus ei ole lapsen edun mukainen.

Lapsen oikeutta perheeseen tulisi kunnioittaa Suomessa, se on inhimillistä sekä oikeudenmukaista. Sen tuloksena lapset ja nuoret pääsisivät helpommin myös helpommin elämään kiinni Suomessa.

Tuula Haatainen