Valikko

Tuula Haatainen

Tuula Haatainen SDP:n presidenttiehdokas

Puheeni eduskunnassa ilmastopolitiikasta

Tässä salissa käsitellään joka päivä tärkeitä asioita. Tänään me puhumme yhdestä kaikkein tärkeimmästä aiheesta, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. Ilmastopolitiikan onnistuminen ei määrittele vain poliitikkojen taitoa ja vastuullisuutta – se määrittelee planeettamme tulevaisuuden.

Suomen on oltava kokoaan suurempi toimija kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä, jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoite hillitä lämpeneminen 1.5 asteeseen saavutetaan. Suomen on osana Euroopan unionia toimittava esimerkkinä muille maille. Meillä on korkeat päästövähennystavoitteet, sillä meillä on myös korkeat päästöt.

Tämä ilmastolain mukainen selonteko on hyvä keino seurata laajasti, mitä eri hallinnonaloilla tehdään ja mitä tarvitaan lisää. Tästä eteenpäin kaikkien toimien on keskityttävä siihen, että ilmaston lämpeneminen pysähtyy.

Ilmastonmuutos lisää pakolaisuutta. Afrikan väkiluku tuplaantuu vuoteen 2050 mennessä kahteen ja puoleen miljardiin ihmiseen. Heistä puolet on alle 25-vuotiaita. Kun ihmisillä ei ole puhdasta vettä ja ruokaa, ei koulutuksen kautta näköalaa tulevaisuuteen eikä työmahdollisuuksia, on selvää, että he lähtevät liikkeelle.

Tilanteeseen ei auta se, että rajat pistetään kiinni. Täytyy puuttua juurisyihin, jotka aiheuttavat kurjuutta ja toivottomuutta. Euroopan on oltava johtava voima yhteiskuntavakauden edistämisessä, ruoan-tuotantoon ja puhtaaseen veteen panostamisessa sekä koulutuksen parantamisessa. Näin voimme vahvistaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä.

Esitän, että Suomi lähtee ajamaan voimakkaasti ja nopeasti EU-yhteistyötä, jolla auttamisen kohteet priorisoidaan ja voimavaroja yhdistetään. EU on jo nyt maailman suurin kehitysyhteistyön tekijä. Varat voi ja pitää käyttää tehokkaammin, jotta ihmisille saadaan näköala tulevaan. Se paitsi parantaa ihmisten elinolo-suhteita ja uskoa parempaan tulevaisuuteen, myös keventää Eurooppaan kohdistuvaa painetta.

Hiiltä ilmakehään runsaasti tuottavan elämäntavan haitat tulevat kaikkien maiden yhteisesti maksettavaksi. Kyse on paitsi taloudellisesta, mutta myös ekologisesta ja inhimillisestä hinnasta. Toimia arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota niiden sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. Kustannusten on jakauduttava oikeudenmukaisesti. Myös toimien tehokkuutta on arvioitava; vain hiilidioksiditonni, joka tosiasiallisesti poistuu ilmakehästämme, hillitsee ilmastonmuutosta.

Tänään puhumme ihmisten arjesta, asumisen, liikkumisen ja ruuan, päästöistä. Kaupungeissa liikkumisen pitää entistä vahvemmin perustua julkiseen liikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn. Esteettömän, toimivan ja edullisen julkisen liikenteen on oltava liikenteen päästövähennystoimien keskipisteessä.

SDP haluaa kehittää erityisesti raideliikennettä. Lyhyillä matkoilla pyöräilystä ja kävelystä pitää tehdä houkuttelevaa. Tähän voidaan vaikuttaa hyvällä kaupunkipolitiikalla ja rakentamisella. Turvallinen, huollettu pyörätie houkuttelee hyppäämään satulaan.

Kannustusta ja kuluttajaneuvontaa tarvitaan jatkuvasti. Arjen ekologiset valinnat ovat onneksi usein terveellisimpiä. Yksi omista ilmastoteoistani on kasvispainotteiseen ruokaan siirtyminen ja punaisen lihan jättäminen kaupan hyllyyn. Jos ateriat koostettaisiin kasvisten osuutta painottaen ja ruoan tuotantoketju toteuttaisi tällä hetkellä jo mahdolliset parantamistoimet, ruokavalion ilmastovaikutus vähentyisi yli 20 % tällä vuosikymmenellä.

Valitettavasti myös haaskaamme ruokaa. SDP:n edustaja Nurminen on tehnyt ansiokkaan aloitteen ruokahävikin vähentämiseksi. Asia on tärkeä ja siitä on puhuttava enemmän. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä seuraa tarkasti, kuinka ruokahävikin vähennystoimet vaikuttavat.

Viime kaudella säädetty ilmastolaki on vienyt ilmastopolitiikkaa eteenpäin. Lastemme tulevaisuus tehdään tänään. Meidän on pidettävä yhteisistä ilmastopäätöksistä kiinni ja oltava arjessamme valmis kestäviin ratkaisuihin.

Jos tulevaisuudessa lapsenlapsemme esittävät kysymyksen, he kysyvät joko, Miten te onnistuitte siinä? tai ”Miksi te ette tehneet mitään?” On meistä itsestämme kiinni, kumpaan kysymykseen saamme vastata.