Valikko

Tuula Haatainen

Lastensuojelun resurssit viipymättä kuntoon

Tulevaisuuden kannalta keskeistä on suojella lapsia, eli huolehtia ja auttaa heitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia. Tästä vallitsee suuri yhteisymmärrys juhlapuheissa, mutta silti käytäntö on jotain aivan muuta.

Lastensuojelu on ollut jo pitkään monin paikoin aliresursoitua. Emme voi enää luottaa siihen, että yhteiskunta suojaa heikoimpiaan.

Käytännön lastensuojelutyössä joudutaan keskittymään vaativimpiin asiakastapauksiin, jotka edellyttävät jo lainkin mukaan nopeaa puuttumista. Työ on erittäin paineista. Viranomaiset käyttävät lastensuojelun valvonnan lähtökohtana 30–40 asiakasta työntekijää kohti. Alalla toteutettujen kyselyiden mukaan sosiaalityöntekijällä saattaa kuitenkin olla pahimmillaan jopa satakunta asiakasta. On selvää, että tällaisessa tilanteessa on mahdotonta huolehtia jokaisesta asiakkaasta riittävällä tavalla. Yhteiskuntamme ei kanna tässä asiassa vastuutaan kunnialla.

Kentällä ollaankin vahvasti sitä mieltä, että lakiin on kirjattava pikaisesti asiakasmäärät. Se on paras tapa auttaa kuntia kohdentamaan resurssit oikein. Asiakasmäärät eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Asiakastapausten vaativuus vaihtelee suuresti ja eri kaupungit tilastoivat asiakasmääriä eri tavoin. Tämä täytyy pystyä ottamaan huomioon paikallistasolla.

Monessa kunnassa on lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden virkoja avoinna. Niihin ei kuitenkaan löydy työntekijöitä. Tällä alalla pätevistä tekijöistä on huutava pula kaikkialla Suomessa. Jos asiaa ei ratkaista hyvin nopeasti, maksamme kasautuvien ongelmien kasvavaa laskua vielä pitkään. Eikä näistä asioista seuraavan inhimillisen kärsimyksen määrää voi millään rahassa mitata.

Tilanne on kuitenkin korjattavissa, jos pureudutaan ongelman juurisyihin. Ensisijaista on mitoittaa resurssit oikein. Työntekijäpulaa korjataan vaikuttamalla lastensuojelun työntekijöiden työoloihin. Se edistää työntekijöiden pysyvyyttä ja saatavuutta.  Erittäin vaativaakin työtä jaksaa tehdä, jos puitteet ovat kunnossa.

Asiakasmääristä huolehtimisen lisäksi on otettava käyttöön koko työnantajan keinovalikoima. Lastensuojelun matala palkkataso on eräs keskeinen ongelma. Käytännössä huomiota kannattaa kiinnittää myös joustaviin työaikoihin, koulutusmahdollisuuksiin ja hyvään johtajuuteen.

Nykyisessä tilanteessa heikoimmalle jää ennaltaehkäisevä työ, vaikka juuri se olisi inhimillisesti ja taloudellisesti vaikuttavinta. On taloudellisesti rationaalista investoida lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin ja sitä kautta perheisiin ja lapsiin. Lastensuojelun ennaltaehkäisevä työ vähentää inhimillistä kärsimystä, mutta tuo myös taloudellista säästöä.